Tarja Tiilimäki
Ratsastin kaipuun kultaisella orhilla
petoksen palavassa heinikossa
epätoivon raipalla iskin
hevosen hehkuvia kylkiä
kannukset polttivat jalkojani
suitset käsiäni
vähät kivusta
pahasta olosta
minun oli otettava se mikä
on
oli
tulee
epäröimättä
itkemättä
huutamatta
armahtamatta
tulin kauas
menin lähelle
etsin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti