Runo: Risti

Leila Grönroos

Vedän alas alttarilta
turhan kimalluksen.
Suitsukkeiden glooriankin
vaihdan klooriin.
Ainoa jonka jätän
on valkoinen kukka. Ja katso:
kastetta terälehdellä
Saan anteeksi.

Risti, joka nyt paremmin näkyy
on vanhaa puuta
kaikki vuosien merkit
se kantaa eteenpäin
ja on muuttumatonta.

(runo on julkaistu myös kokoelmassa Leila Grönroos, Vieläkin kevättä kannan, 2006)