Runo: Metsään

Leila Grönroos

Aja minut metsään,
niin kuin paimenpoika karjansa.
Metsä on minun kotini,
siellä näet minut omieni kanssa.
Aja minut metsään!
Mutta vasta metsän reunassa
kosketan maata jalallani.
Matka sinne on pitkä ja katuinen.
Siksi toivon; mennään sittenkin
roverilla.

Jalkani astuu tutulle tielle.
mattonsa kutoneet kuuset, männyt.
Pehmeinä neulaset joustaa.
Vanamon kukkien ujo hymy tervehtää,
kun vapautan varpaani
köynnösten ritasta.

(julkaistu myös kokoelmassa Leila Grönroos, Vieläkin kevättä kannan, 2006)