Runo Kuusaan poika

Pekka Mustonen


Usvan takaa hämärästä
aamun kajo kantaa tiedon.
Armoton on rahavallan ääni.
Voiittooo!

Kummastelen.
Työhön kerran käski rahavalta.
vaan outoa on uusi aika,
Uuden ajan aatteen myötä,
haluta ei miehen työtä.
Jos pinnalla ei pysy laiva.
on tuloksena tunnonvaiva.
Miks työ ei kelpaa,
vaikka soutais halvemmalla.

Kilpailua, kamppailua,
Ahdistus ei voimaa anna
rahastot ei ruokaa kanna.
Sitoumusko?
Sopimusko?
Koneet jylisevät vielä.
Ne vielä vaatii vahdin, sekä opin.
Ihmisyyttä ylenpänä.
Tuomariston suuri mahti
uhkaa jakaa kansan kahti.
se koneillekin määrää Stopin.

Miks tehdas
verhottuna mustaan?

Nytpä puhuu mainen mahti.
Näkymätön omistaja. Suuren salkun säilyttäjä.
Ole vaiti, odottele!
Osta vaikka osakkeita!
Ymmärrys ei yksin riitä.

Uhkaa väki unelmilla.
Autuas on unen mahti,
pehmeää ja untuvaa,
se silmät uneen ummistaa,
ja levon antaa.
Hymyyn huulet salaa saa.

Muistaa uni ajan menneen.

Oli kerran … Kymijoki
Se antoi elämän ja toivon.
Oli pakko pakon edessä
nousta virran virtaa vastaan.
Oli köyhyys, ahdistuksen painolasti,
vaan riitti usko unelmiin.
Vielä noustaan notkomailla,
Vielä katto kestää sateen.
Vielä seinät estää tuulen,
leikinääni heläjää.

Kivulias ahneen kieli
Odotelee obtioita
Eikö riitä,
että polkee perheen,
painaa elämän ja ihmisarvon.

Onko tieto toden totuus
vai vanhan vallan palvelija.

On täällä ennenkin tuumailtu.
Sitä mietti ikävissään,vainon raastamana vanha Markku?
Oli valmis kuolemalle.

Vaan mitä miettii nuorukainen?
Uuden ajan, uusin innoin.
Mistä löytää mielenrauha,
piikkien pistelevien keskeltä.

Onko pakko on paeta vieraille maille,
Käydä käskystä sotaan.
Löytyykö työtä uudelle työkansalle.
Vielä luottaa voimaan toveruuden.
vai saarnastuolista sanottuun neuvoon.

Usko, vallan ooppiumi.

Raadannasta raivoisasta.
Lohduton on lopputulos.
Toivoton on oma tuomio.
Kantaako oksa…?

Aatteensurma vainoaa
Osta niitä osakkeita!

Ole vaiti!

…Oksassa naru jo oottaa.

Usvan takaa
Illan hämy kantaa äänen.
Tule eloon murheistasi,
Jätä itkus!
Muista mihin päätyi Vanha Markku.
”Viel ei ollut mennyt kaikki toivo.”

Kyllä se siitä, ihmiskunnan elinpäivän jatkuessa…

Kullekin ansionsa mukaan
kultakin kykyjensä mukaan

Antaa Kymijoki vielä toivon.
Taasen noustaa virtaa vastaan,
vielä maksaa mäki velan.
Ääretön on uuden oppi.
Voimakas on ihmismieli,
Se antaa voiman elämälle.
Olet vapaa, valmis uuteen työhön.