Tarja Tiilimäki
Ihosi on hiljainen tarina
sanoit kun painoit korvasi
vatsalleni
rinnoilleni
polvitaipeelleni
Halusit lukea minut
käännellä lehtiäni kaikessa rauhassa
syventyä juoneeni
en ole enää vieras tässä talossa
löysin tyhjät huoneet
kellarin ja vintin ja salakäytävän
talossani eivät huuda enää syntymättömät lapseni
ajatukset huutavat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti