Pekka Mustonen
Ennen pitkää hiljaisuutta
- tulin vielä.
Äänetönnä puuntaa taivaanrantaan kaje.
Vitkaan kasvaa päivän ylle
helmeilevä umpihanki.
Kapeana siintää raito,
se ainut,
erämaan on vanki.
Ei kylää enää.
Ken muistaa elon
voi unen lailla kuulla menneen.
Hiljaa kummun alle kerran
pudottelee aatteet, muistot,
elon sirpaleita merran.
Unohduksen uusi kulma.
Ja lepoon taipuvainen mieli valmis.
Tuomari jo viime virren soittaa,
Kaikkivallan kanteleella.
Kaipuun kaihtimet saa nostaa ylös.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti