Aira Laihinen
Komea, pyöreä paskakasa koreili Iso-Roban kulmassa. Ponnistiko sen valtaisa hurtta vai oliko asioinut suurempi otus?
Palatessani tovin kuluttua ratikkapysäkkiä tähyillen en enää muistellut löyhkää, mutta onneksi havahduin: jätöskeko oli liiskattu laajalle. Ovatpa stadilaiset nautiskelleet maalaishajuista! Moni oli tainnut hurjastella pitkin sitä liukurataa. Samalla monet ovat työllistyneet, pesukoneita tullaan varmasti käyttämään. Bakteerit ja virukset ovat hurranneet laajentunutta leviämistään, sairaalat tulvivat pian potilaista, joten virolaiset ystävämme työllistyvät.
Tarkkanenäiset jalankulkijat väistävät katukäytävältä ajoradan puolelle, he opettavat kaahareille jarruttamisentaitoa. Mutta toiset sen sijaan liukastelevat. Liukastelijoiden perisuomalainen mykkyys hellittää vastustamattoman kiroiluepidemian kourissa.
Vastaantulijoiden päivä kirkastuu vahingonilosta.
Pian sanomalehdet tulvivat mielipidekirjoituksia, paperia kuluu ja puuta kaatuu; näin metsuri työllistyy ja moni muu.
Vettä valuu valtavasti, kun liikennelaitoksen kalustoa kuurataan. Suomea valloittaneet vattenfallfirmat kiittelevät sijoituksiaan.
Koiraihmiset intoutuvat kerrassaan. Kunniallisten kakkapussittajien omanarvontunto kohoaa korkeuksiin. Kennelit jalostavat yhä muhkeampiin jätöksiin yltäviä elikoita. Ravitsemusteollisuus rakentuu uusiksi, kun nämä jättihurtat huhuavat vatsantäytettä.
Rikollinen eläinten salakuljetus romahtaa, kun piilotettavan kokoisia, kapisia pentuja ei enää osteta. Minne näitä elefantteja nyt voisi piilottaa? Poliisivoimat ehtivät näin keskittyä uutuusrötösten selvittelyyn, kuten liikennekameravarkauksiin.
Presidenttimmekin iloitsee, kun liukumiinat antavat helpon ja halvan vaihtoehdon suojata maan rajat muilla kuin jalkaväkimiinoilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti