Hannele Laaksonen
Ihanaa kun vatsa toimii taas!
Juustojumi on taas kerran ohi. Vajaat kaksi viikkoa sitten pizzahimo voitti ja vaikka pizza oli gluteiiniton, ei auttanut: juusto teki temput. Se ei jostain syystä sovi suolistolleni. Se sabotoi. Tukkii. Juustoa sotketaan nykyisin ihan joka paikkaan.
Mokomakin terroristi.
Ja saman tekee pulla.
Olo on hyvä, kun vain tietää mitä syö. Siksi teen nykyisin itse lähes kaiken ruuan. On vaan niin noloa selitellä.
Miksi aihe on tabujen listalla, vaikka suolentoiminta koskettaa ihana jokaista ihmistä ja eläintä? On ihan vapauttava tunne, kun kuonaklöntti kulkee pois painamasta. Eikö olekin? Miksei sitä elämystä vertailla? Siitä kyllä puhutaan estoitta miltä sama tavara on maistunut, kun sitä on työnnetty toisesta päästä sisään.
Ja siitä ollaan valmiita maksamaan maltaita. Mitä hienompi ravintola ja erikoisimmat makuelämykset, sitä enemmän niistä puhutaan. Mitä pahemmat suolivaivat, sitä tiukemmin niistä vaietaan. Pömpöttävä pallea paljastaa kyllä, että jotain on vialla.
Miten aiheesta voisi kirjoittaa? Kehtaisiko kirjoittaa iloisen kakkaruno?
Lörtti luisteli iloisesti pyttyyn
suoli käpertyi siististi lyttyyn
vatsa kiitteli hyvän tovin
kun pallea ei pömpöttänyt enää kovin.
Hah!
Voisiko runoa tarjota johonkin lehteen? Ei ainakaan aamulehteen. Tai toisaalta juuri siihen.
Aamulehdessä se olisi ajankohtainen aihe. Reaaliaikainen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti