Lyhytproosa Pelti

Hannele Laaksonen

Kuorsaus täytti vinttihuoneen.
Sinttu kohensi Porin Matin pesää. Hiillos punoitti vielä. Peltiä voisi pienentää. Hän kurkotti peltiin, mutta pysähtyi. Alkovissa hiljeni hetkeksi. Sika!
Vain pieni liike ja... Noinko helppoa se olisi?
Kaipaisiko kukaan?
Lapset? Eivät, jos tuntisivat hänet.
Äiti? Olisi helpottunut.
Yhteiskunta? Pelkkää säästöä.
Hän? Hän tekisi kakun. Sinttu katsoi katkennut kynttään. Sekin tuon sian syy.
Hän työnsi kokeeksi. Ei tuntunut miltään.
Ei! Älä tee sitä! Lähde ulos. Missä auton avaimet? Nahkarotsin povitaskussa.
Siellä on muutakin?
Muistosormus! Tanja 31.5.1990.
Sintun huulet kiristyivät. Hän pujotti sormuksen vihkisormusten väliin. Yhtään epäröimättä hän kurkotti peltiin ja työnsi pohjaan.
Portaat narisivat. Auto kaasutti valtatielle. Kilometrin päässä se pysähtyi. Vieläkö ehtisi...